Ulosotto

Ulosotto tarkoittaa ulosottoviranomaisen suorittamia perintätoimia maksamattoman velan perimiseksi velalliselta. Tavallisimmin ulosotossa peritään rahasaatavia. Ulosottotoimenpiteiden aloittaminen edellyttää, että velkojalla on saatavastaan oikeuden antama tuomio (ks. haastehakemus). Ulosotto on siis oikeuden päätöksen pakkotäytäntöönpanoa.

Saatavienperintä ulosotossa

Ulosotto ei johda velallisen omaisuuden ulosmittaukseen välittömästi. Ulosottoviranomainen lähettää velalliselle ensin maksukehotuksen, sillä hänen tehtävänsä on valvoa velkojan oikeuksien lisäksi velallisen oikeuksia. Siten velallista pyritään saamaan velkojan suorittamattomat saatavat periaatteessa vapaaehtoiseen perintään rinnastettavin toimenpitein.

Velallinen voi tehdä ulosottoviranomaisen kanssa velan maksusta maksusopimuksen. Pakkotoimiin ulosotossa ryhdytään, mikäli maksukehotus tai muut velallisen vapaaehtoiset toimet eivät johda maksusaatavien suorittamiseen. Pakkotoimina velkoja peritään eli ulosmitataan palkasta, eläkkeestä tai muista velallisen tuloista sekä omaisuudesta, jonka ulosottoviranomainen voi ulosmitattuna myydä esimerkiksi huutokaupassa.

Vaikka ulosotto edellyttää yleensä tuomioistuimen päätöstä, tietyt saatavat voidaan periä ulosottoviranomaisen perintäkeinoin myös ilman oikeuskäsittelyä. Tällaisia saatavia ovat julkisoikeudelliset saatavat, kuten verot. Myös rikosoikeudelliset rahasaatavat, esimerkiksi sakot, perii ulosottoviranomainen.

Mikäli suorittamaton velkasi on edennyt ulosottoviranomaiselle oikeuden tuomion perusteella, luottotietoihisi on merkitty maksuhäiriömerkintä. Velallinen on velvollinen maksamaan ne oikeudenkäyntikulut, joiden perusteella velka tuomitaan ulosmitattavaksi. Lisäksi velan maksamisen laiminlyönnin pitkittyminen kerryttää alkuperäiselle velalle viivästyskorkojen lisäksi monia muita maksuja, kuten ulosottomaksut.